Internet-sivujensa mukaan Keski-Suomen luontomuseo on osa Jyväskylän yliopiston museota ja sen luonnontieteellistä osastoa. Keski-Suomen luontomuseon päämääränä on osaltaan auttaa ihmistä löytämään, ymmärtämään ja vaalimaan luonnon monimuotoisuutta. Museo rohkaisee liikkumaan ja virkistymään luonnossa.Museon juuret ovat 1863 perustetussa Jyväskylän seminaarissa jonne perustettiin Jyväskylän seminaarilaisten kansatieteellinen museo. Vuonna 1970 yliopistossa aloitettiin biologian opetus ja luonnontieteelliset kokoelmat siirrettiin opettajainvalmistuslaitokselta biologian laitokselle. Vuonna 1973 ne nimitettiin Jyväskylän yliopiston luonnontieteellisiksi kokoelmiksi. Vuonna 1980 yliopiston erillislaitoksena toimiva museo organisoitiin kahdeksi osastoksi: kulttuurihistorialliseksi ja luonnontieteelliseksi. Vuonna 2001 luonnontieteellinen osasto siirrettiin C-rakennuksesta Vesilinnaan, Harjun päälle. Vuonna 2002 avattiin Keski-Suomen luontomuseo avattiin yleisölle.
Pääsymaksu tiedot ja aukioloajat löytyvät museon sivuilta.
Itse pidän Keski-Suomen luontomuseosta hyvin paljon. Museona se on sangen pieni, mutta väliverhoilla, tummilla sävyillä ja valaistuksella sekä polkumaisella näyttelyrakenteella siitä on saatu hyvin tunnelmallinen museo. Eläimet ovat hyvin täytettyjä ja panoraamat ovat huolella tehtyjä. Löytyy talvimaisemaa ja sekä kesäisempää sekä kannanottoa luonnonsuojeluun mm. keskeltä erästä panoraamaa löytyy rikottu kaljapullo. Eläimiä on hirvistä joutseniin ja karhuista lintuihin. Erityisenä jäi mieleeni kalaosasto, jonne mennessä tulee vaikutelma että on itse veden alla. Kalat on kiinnitetty tavalla mikä ei helposti erotu silmään ja näin tulee vaikutelma että ne todella uivat vitriinin takana. Museossa on myös kiviä ja maaperään liittyvää esittelyä. Perusnäyttelyiden lisäksi museossa on pieni tila vaihtuvalle näyttelylle joka ei tällä kertaa sytyttänyt ainakaan allekirjoittanutta. Tämä on ehdottomasti yksi lempimuseoitani Jyväskylässä (saaden tietysti lisäsympatioita siitä että se kuuluu Jyväskylän yliopiston alaisuuteen) ja on Harjulle kiipeämisen arvoinen. Elina the museologi loves it.
-Elina
Keski-Suomen luonto Harjulla
Harjun päälle Vesilinnan tornin kupeeseen on mahdutettu koko Keski-Suomen luonto kallio- ja maaperää sekä eläimistöä myöten. Tarjolla on täytettyjä eläimiä niiden luonnollisen elinympäristön jäljitelmään sijoiteltuna, osin pöllön kukunnan säestämänä. Rikottu Karhu-pullo karhun (Ursus arctos) elinympäristössä oli hauska, mutta samalla ihmisen itsekkyydestä ja huonoista tavoista muistuttava yksityiskohta: metsän eläimiä eivät sirpaleet naurata.
Näiden ohessa esitellään kiitettävästi myös erilaisia biologisia ja geologisia prosesseja, jotka ovat muokanneet Keski-Suomen maaperän ja luonnon nykyisen kaltaiseksi. Selkeissä tauluissa näkyy, miten kasvit yhteyttävät ja miten kiviaines kiertää maapallolla. Kolmiulotteisesta karttapienoismallista voi tarkistaa, mitä maalajia jalkojen alla Jyväskylässä liikkuessa kulloinkin on. Tuli myös mieleen, että museo on täydellinen retkikohde yläasteen maantiedon tunnille. Pois pulpetin ja kirjan äärestä, sitten reipas nousu Harjulle. Museovierailu on helppo tapa elävöittää opetusta ja tuoda vaihtelua yksitoikkoiseen koulutyöhön.
Keski-Suomen Luontomuseon kiertonäyttelynä oli Salarakkaan häätö -kiertävä sanitaationäyttely. Emme lämmenneet, vaikka maailman sanitaatio-ongelmat ovatkin ilman muuta tärkeä asia. Niitä olisi kuitenkin voitu käsitellä huomattavasti paremmin jollain muullakin tavalla kuin vähintään kummallisella kuvasarjalla rouva Urean ja herra Tuotoksen yhteiselon kiemuroista. Itse asia hukkui kaiken "hupailun" alle. Tai ehkä me opiskelijat olemme vain jo liian jäykkiä ja vanhoja sellaiseen. Suoraa puhetta tai asiallisempaa käsittelyä vanhemmille, kiitos!
Kenelle: koululaiselle, kuntoilijalle, luonnonystävälle
-Sirku
Kuvaelämyksiä museosta
Kuinkakohan paljon Keski-Suomen Luontomuseon kävijämäärää verottaa se yksityiskohta, että museo sijaitsee Harjun päällä? Tätä pohdin minä.
Mainioita kuvia museosta lötyy kuitenkin täältä.
Viimeiset sanat: Museon pienestä koosta huolimatta sieltä löytyi paljon katseltavaa pidemmäksikin ajaksi. Kuka nyt ei pitäis eläimistä? Pelkästää Suomesta löytyy mahdottoman paljon erilaisia elukoita. Suosittelen, vaikka pitääkin mäen päälle kiivetä!
-Rosanna
Loppuun vielä konservaattoreiden terveiset Salarakas-näyttelylle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti