4. kohde: Keski-Suomen luontomuseo

Internet-sivujensa mukaan Keski-Suomen luontomuseo on osa Jyväskylän yliopiston museota ja sen luonnontieteellistä osastoa. Keski-Suomen luontomuseon päämääränä on osaltaan auttaa ihmistä löytämään, ymmärtämään ja vaalimaan luonnon monimuotoisuutta. Museo rohkaisee liikkumaan ja virkistymään luonnossa.

Museon juuret ovat 1863 perustetussa Jyväskylän seminaarissa jonne perustettiin Jyväskylän seminaarilaisten kansatieteellinen museo. Vuonna 1970 yliopistossa aloitettiin biologian opetus ja luonnontieteelliset kokoelmat siirrettiin opettajainvalmistuslaitokselta biologian laitokselle. Vuonna 1973 ne nimitettiin Jyväskylän yliopiston luonnontieteellisiksi kokoelmiksi. Vuonna 1980 yliopiston erillislaitoksena toimiva museo organisoitiin kahdeksi osastoksi: kulttuurihistorialliseksi ja luonnontieteelliseksi. Vuonna 2001 luonnontieteellinen osasto siirrettiin C-rakennuksesta Vesilinnaan, Harjun päälle. Vuonna 2002 avattiin Keski-Suomen luontomuseo avattiin yleisölle.

Pääsymaksu tiedot ja aukioloajat löytyvät museon sivuilta.

Itse pidän Keski-Suomen luontomuseosta hyvin paljon. Museona se on sangen pieni, mutta väliverhoilla, tummilla sävyillä ja valaistuksella sekä polkumaisella näyttelyrakenteella siitä on saatu hyvin tunnelmallinen museo. Eläimet ovat hyvin täytettyjä ja panoraamat ovat huolella tehtyjä. Löytyy talvimaisemaa ja sekä kesäisempää sekä kannanottoa luonnonsuojeluun mm. keskeltä erästä panoraamaa löytyy rikottu kaljapullo. Eläimiä on hirvistä joutseniin ja karhuista lintuihin. Erityisenä jäi mieleeni kalaosasto, jonne mennessä tulee vaikutelma että on itse veden alla. Kalat on kiinnitetty tavalla mikä ei helposti erotu silmään ja näin tulee vaikutelma että ne todella uivat vitriinin takana. Museossa on myös kiviä ja maaperään liittyvää esittelyä. Perusnäyttelyiden lisäksi museossa on pieni tila vaihtuvalle näyttelylle joka ei tällä kertaa sytyttänyt ainakaan allekirjoittanutta. Tämä on ehdottomasti yksi lempimuseoitani Jyväskylässä (saaden tietysti lisäsympatioita siitä että se kuuluu Jyväskylän yliopiston alaisuuteen) ja on Harjulle kiipeämisen arvoinen. Elina the museologi loves it.

-Elina

Keski-Suomen luonto Harjulla

Harjun päälle Vesilinnan tornin kupeeseen on mahdutettu koko Keski-Suomen luonto kallio- ja maaperää sekä eläimistöä myöten. Tarjolla on täytettyjä eläimiä niiden luonnollisen elinympäristön jäljitelmään sijoiteltuna, osin pöllön kukunnan säestämänä. Rikottu Karhu-pullo karhun (Ursus arctos) elinympäristössä oli hauska, mutta samalla ihmisen itsekkyydestä ja huonoista tavoista muistuttava yksityiskohta: metsän eläimiä eivät sirpaleet naurata.

Näiden ohessa esitellään kiitettävästi myös erilaisia biologisia ja geologisia prosesseja, jotka ovat muokanneet Keski-Suomen maaperän ja luonnon nykyisen kaltaiseksi. Selkeissä tauluissa näkyy, miten kasvit yhteyttävät ja miten kiviaines kiertää maapallolla. Kolmiulotteisesta karttapienoismallista voi tarkistaa, mitä maalajia jalkojen alla Jyväskylässä liikkuessa kulloinkin on. Tuli myös mieleen, että museo on täydellinen retkikohde yläasteen maantiedon tunnille. Pois pulpetin ja kirjan äärestä, sitten reipas nousu Harjulle. Museovierailu on helppo tapa elävöittää opetusta ja tuoda vaihtelua yksitoikkoiseen koulutyöhön. 

Keski-Suomen Luontomuseon kiertonäyttelynä oli Salarakkaan häätö -kiertävä sanitaationäyttely. Emme lämmenneet, vaikka maailman sanitaatio-ongelmat ovatkin ilman muuta tärkeä asia. Niitä olisi kuitenkin voitu käsitellä huomattavasti paremmin jollain muullakin tavalla kuin vähintään kummallisella kuvasarjalla rouva Urean ja herra Tuotoksen yhteiselon kiemuroista. Itse asia hukkui kaiken "hupailun" alle. Tai ehkä me opiskelijat olemme vain jo liian jäykkiä ja vanhoja sellaiseen. Suoraa puhetta tai asiallisempaa käsittelyä vanhemmille, kiitos!

Kenelle: koululaiselle, kuntoilijalle, luonnonystävälle

-Sirku

Kuvaelämyksiä museosta

Kuinkakohan paljon Keski-Suomen Luontomuseon kävijämäärää verottaa se yksityiskohta, että museo sijaitsee Harjun päällä? Tätä pohdin minä.

Mainioita kuvia museosta lötyy kuitenkin täältä.

Viimeiset sanat: Museon pienestä koosta huolimatta sieltä löytyi paljon katseltavaa pidemmäksikin ajaksi. Kuka nyt ei pitäis eläimistä? Pelkästää Suomesta löytyy mahdottoman paljon erilaisia elukoita. Suosittelen, vaikka pitääkin mäen päälle kiivetä!

-Rosanna

Loppuun vielä konservaattoreiden terveiset Salarakas-näyttelylle:

3. kohde: Suomen käsityön museo

Omien Internet-sivujensa mukaan Suomen käsityön museo on käsityön ja käsiteollisuuden asiantuntija, valtakunnallinen erikoismuseo, jonka osana toimivat Suomen kansallispukukeskus ja Konservointikeskus. Museon toiminta perustuu Jyväskylän kaupungin ja opetusministeriön väliseen sopimukseen, jonka mukaan museo toimii Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunnan alaisuudessa. Valtiota hallinnossa edustaa opetusministeriön asettama neuvottelukunta. Suomen käsityön museo toimii valtakunnallisena erikoismuseona suomalaisen käsityökulttuurin, käsityön perinteen sekä tiedon ja taidon säilyttäjänä, hoitajana, tallentajana ja välittäjänä.

Käsityönmuseon historia yltää vuoteen 1888 jolloin Keisarillinen senaatti myönsi määrärahaa vuodesta 1890 alkaen käsityön museolle. Vuosina 1908-1926 se toimi Valtion kotiteollisuus museon nimellä Helsingissä ja vuosina 1927-1933 se toimi Taideteollisuusmuseon yhteydessä. Museon toiminta lakkautettiin kunnes vuonna 1982 se aloitti toimintansa uudelleen Jyväskylässä itsenäisenä museona nimellä Suomen kotiteollisuusmuseo. Vuonna 1992 museo nimettiin valtakunnalliseksi erikoismuseoksi ja Suomen kansallispukukeskus perustettiin. Vuonna 1997 museo nimettiin Suomen käsityön museoksi ja vuonna 2000 museo aloitti toiminnan peruskorjatussa kiinteistössä Kauppakadulla, jossa se toimii yhä tänäkin päivänä. Samasta tilasta löytyy myös yhdistyksen toimitilat ja Taito Shop -myymälä.

Pääsymaksut ja aukioloajat löytyvät museon sivujen info-osuudesta.

Alan opiskelijan näkökulmasta museo herättää ristiriitaisia mielipiteitä. Museoon astuttaessa ensimmäinen vaihtuvien näyttelyiden tila on avara ja siellä voi järjestää myös pieniä luentoja tai muita tilaisuuksia. Perusnäyttely löytyy museon alakerrasta, se on kaksiosainen ja hämärästi valaistu mikä luo tunnelmaa. Perusnäyttelystä löytyy myös osuus jossa voi haistella, kosketelle ja jopa maistella esineitä, mikä on hyvä vuorovaikutteisuuden lisäämisessä ja antaa virikkeitä erityisesti lapsille. Yläkerta on mielestäni hieman hämmentävä kokonaisuus, sieltä löytyy työpajoja ja vaihtuvia näyttelyitä sekä luentosali. Opasteita voisi ehkä hieman lisätä. Kaikenkaikkiaan pidän myös käsityön museosta ja voin sitäkin suositella lämmöllä, mielenkiintoiset vaihtuvat näyttelyt houkuttelevat kokeneemmankin museokävijän aina uudestaan takaisin. Elina approves.

-Elina

Kätten töitä Kävelykadun päässä

Suomen käsityön museo on esittelee nimensä mukaisesti näyttelyissään kaikkea sitä, mitä ihminen mielikuvituksen ja kahden kätensä voimin voi valmistaa. Erilaisiin muotoihin ovat museossa taipuneet niin lasi, kangas, savi kuin puukin, lukemattomista muista materiaaleista puhumattakaan.

Aikaa ja aistimuksia

Alakerran perusnäyttelyt tarjoavat aistielämyksiä, kansallisromantiikkaa sekä ajallisen matkan käsityöhön. Vitriineissä on kansallispukuja eri puolilta Suomea sekä elämänkaaren varteen sijoittuvia käsitöitä menneeltä vuosisadalta kehdosta hautaan, aina kastemekosta arkkuvaatteeseen.

Aistielämyksiä tarjoaa Aistitila. Pienessä nurkkauksessa käsityöstä voi nauttia koko viiden aistin arsenaalilla. Räikeän pinkki tila aktivoi näön, huovutetut puhelinlangat kuulon ja ylähyllyn makeistarjoilu makuaistin. Marianne-kulhon ilmeisen harkittu sijainti ylähyllyllä ei tosin karkinhimoisia lapsivieraita pidätellyt, vaan kaveriavulla kädet kävivät kulhossa monta kertaa.

Nukkemaailmasta arjen disainiin

Yläkerran vaihtuvissa näyttelyissä pääosassa ovat tällä haavaa nuket sekä taide, käsityö ja muotoilu. Nukketaiteilijoiden luomuksia voi ihailla erilaisia nukketyyppejä taidenukesta antiikkinuken uusintoon. Katselimme tanssivat ja valokuvamalleista tehdyt nukkejäljitelmät nopeasti lävitse. Käsityön muoto tämäkin.

Toisen kerroksen esineet ovat osin varsin perinteisen tuntuista esittävää käsityötaidetta, osin taas periskandinaavista muotoilua, jossa on haluttu yhdistää käytettävyys ja design. Tällaisen ”arjen disainin” lopputuloksena on valitettavan usein esine, joka on sekä kömpelö että vähän kummallisen näköinen. Samoja piireitä oli nähtävissä myös näyttelyesineissä.

Jos taskun pohjalla on yhtään ylimääräistä, kannattaa tästä museosta poistua katutason museokaupan kautta. Siellä oli kaikkea jännää.

Kenelle: käsityöihmiselle, itsetehtyä arvostavalle, ekskukohteeksi isoäidille

-Sirku

Kuvaekskursio museoon

Käsityön museosta löytyi paljon käsitöitä!

Myös kuvattavaa riitti, esimerkkejä löytyy täältä.

Lopuksi: Käsityön museo oli myös oikein mukava tuttavuus, parhaimmaksi koin alakerran perusnäyttelyn. Lisäksi käsitykseni käsitöistä laajeni tämän käynnin jälkeen. Suosittelen, myös kauppoja!

-Rosanna

2. kohde: Jyväskylän taidemuseo

Toinen vierailukohteemme oli Jyväskylän taidemuseo, joka on Keski-Suomen aluetaidemuseo painopisteinään nykytaide, keskisuomalainen kuvataide, suomalainen ja kansainvälinen taidegrafiikka ja taidevalokuva. Wikipedian mukaan Jyväskylän taidemuseo syntyi 22.3.1998 kun Alvar Aalto -museon kuvataideosasto irroitettiin ja siitä tehtiin itsenäinen taidemuseo. Taidemuseo hallinnoi Jyväskylän kaupungin taidekokoelmia sekä Suomen Taidegraafikot ry:n kokoelmaa, joka siirtyi vuonna 1981 Alvar Aalto -museon ja vuonna 1998 edelleen Jyväskylän taidemuseon hoitoon. Kaupungin kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti ja siihen kuuluu noin 4 000 teosta. Suomen Taidegraafikoiden kokoelmaan kuuluu yli 5 000 vedosta 270 taiteilijalta, noin 600 laattaa sekä luonnoksia ja työvälineitä. 

Vierailimme pelkästään Jyväskylän taidemuseon Holvin näyttelytilassa joka sijaitsee Oiva Kallion suunnittelemassa vuonna 1930 valmistuneessa liike- ja asuinrakennuksessa Kirkkopuiston läheisyydessä. Vaihtuvien näyttelyiden painopiste on nykytaiteessa, taidegrafiikassa sekä keskisuomalaisessa taiteessa. Suomen Taidegraafikot ry:n pysyvä kokoelmanäyttely Oravien aarteita esittelee grafiikkaa 60-luvun kodiksi sisustetussa tilassa. Taika-tilassa järjestetään erilaisia työpajoja ja kursseja yleisölle. Jyväskylän taidemuseoon kuuluu Holvin lisäksi vuonna 1920 rakennetussa Halosen talossa sijaitseva Grafiikkakeskus sekä Galleria Harmonia.

Aukioloajat ja hinnat löytyy Jyväskylän taidemuseon sivuilta info -osuudesta. 

Museologian opiskelijan näkökulmasta Jyväskylän taidemuseo on vierailemisen arvoinen kohde, sillä sen vaihtuvat näyttelyt tuovat esille aina uudenlaista nähtavää ja museo pyrkii käyttämään erilaisia näyttelytekniikoita, tällä kertaa maininnan arvoisena mahdollisuus puhekaraokeen. Taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee tila vaihtuville näyttelyille. Ensimmäisestä kerroksesta alkaa usein myös toisen kerroksen näyttely, joka näkyy usein myös portaissa, tällä kertaa neonvaloseinän muodossa. Taidemuseon tilat sopivat hyvin taidenäyttelyiden pitämiseen; on suuria seiniä ja laajoja tiloja, mutta myös varaa yllätyksiin, kuten Oravien aarteita -näyttelyn tilat, joihin mennessään kävijä tuntee astuneensa suoraan 60-lukulaiseen asuntoon. Museon wc:stäkin on tehty taideteos kävijää yllättävällä tavalla. Elina suosittelee! 

-Elina 

Suuntauksien sekamelskaa Holvissa 

Kuvataideakatemian näyttelysarja Kuva Kiertää ”Olen liberaalisosisalisti – zenarkisti – individualisti – kollektivisti – skeptikko- humanisti – kapitalisti – romantikko – kooperatiivisti- nihilisti” –näyttely on rantautunut Jyväskylän taidemuseon Holviin. 

Näyttelyn nimi on mukailu amerikkalaisen yhteiskunnalisen vaikuttajan ja tutkivan journalismin pioneerin, Henry Demarest Lloydin (1847 – 1903) lausahduksesta, kun mieheltä kysyttiin tietoa hänen poliittisesta suuntauksestaan. 

Museokävijälle tämä kaikki kerrotaan ennen näyttelytilaan astumista. Portaikossa räiskyvät neonvalot, joiden kirkkaanväriset kuviot verkkokalvoille piirtyneinä siirrytään varsinaiseen näyttelyyn, joka alkaa museon toisessa kerroksessa. 

Rymistelyä, ahdistusta ja karaokea 

Näyttelyesitteen mukaan teemana on individualismin ja yhteisöllisyyden välinen jännite.  Esillä on muun muassa kantaaottava ja suomalaisen väkivallan historiallista luonnetta alleviivaava videoteos. Videon taustalla raikaava Porilaisten marssi täyttää soinnillaan suuren näyttelytilan, ja riisuu yhdessä liikkuvan kuvan kanssa isänmaallisuuteen pohjaavalta asehulluudelta ja väkivallalta kaiken arvokkuuden. Vaikuttavaa –  tai sitten ei: Elina pyysi kirjoittamaan muistiin, että hän ahdistui näyttelyssä. Vähemmän ahdistusta tuottavaa taidetta oli onneksi luvassa. 

Näyttelyn teemaa kosketti selvimmin kaikkien taiteilijoiden yhteistyönä toteuttama Puhekaraoke-teos, jonka ääressä villiinnyimme. Kyseessä on hauskin kulttuurinen oivallus pieneen hetkeen! Valittavana on puheita Jyväskylän yliopiston rehtorin avajaispuheesta ja poliittisista puheista Danielin Victorialle pitämään hääpuheeseen asti. Kävimme pöntössä vetäisemässä kukin yhden puheen karaoken tapaan. 

Museon tarjonnasta mainittakoon myös 60-luvun tyyliin sisustettu asunto, johon oli ripoteltu ihailtavaksi perinteisempää grafiikkaa. Ympäristö tapetteineen ja aikakauden retrohenkisine kalusteineen vei kuitenkin valitettavan paljon huomiota itse teoksilta, vaikka idea olikin periaatteessa hyvä. Mahtuipa kerrokseen vielä muutakin, kuten ajatuksia herättänyt hauska wc-tila. Mutta ei tästä sen enempää, ettei tule paljastetuksi liikaa! 

Mars museoon! 

Kenelle: nuoremmille taiteenystäville, liberaalisosialisteille, zenarkisteille, individualisteille, kollektivisteille, skeptikoille, humanisteille, kapitalisteille, romantikoille, kooperatiivisteille, nihilisteille, hauskanpitoon, pakkaspäivän viihdykkeeksi 

-Sirku

Kuvamatka museoon

Kuvia tulikin tällä kertaa varsin monta, mutta mikäs siinä, kun oli hauskaa.

Taidemuseon kuva-albumin löydät täältä.

Tiivistyksenä: Alkujärkytyksestä selvittyä museo osoittautui todella hauskaksi kokemukseksi. Mielestäni on hienoa, jos museossa saa tehdä muutakin kuin vain katsella. Karaoken laulamista ihhoan, mutta puheiden pitämistä rakastan. Mahtava kokemus, eihän tätä museota voi muuta kuin suositella!

-Rosanna

1. kohde: Keski-Suomen museo

Keski-Suomen museo sijaitsee Älylän alueella Ruusupuistossa. Keski-Suomen museo on kulttuurihistoriallinen museo ja se toimii sekä Jyväskylän kaupungin museona että Keski-Suomen maakuntamuseona. Omien Internet-sivujensa mukaan Keski-Suomen museo vastaa toimialueensa aineellisen ja henkisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön tallentamisesta, tutkimisesta sekä harjoittaa näyttely-, opetus-, tiedotus ja julkaisutoimintaa. Museon näyttelyissä pääsee tutustumaan Jyväskylän kaupungin historiaan ja Keski-Suomen maakunnan historiaan kertoviin perusnäyttelyihin. Museon ensimmäisessä ja neljännessä kerroksessa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Keski-Suomen museoon kuuluvat erilliskohteina Keski-Suomen museon käsityöläiskodit, Heiskan taiteilijakoti, Jyväskylän lyseon museo, Pienmäen talomuseo Hankasalmella, Jyväskylän kaupungin kunnallistekniikan museo sekä Niitynpään työläiskotimuseo.

Keski-Suomen museon toiminnan juuret juontavat vuoteen 1932, jolloin museo avattiin vuotta aiemmin perustetun Keski-Suomen Museoyhdistys ry:n ylläpitämänä Cygnaeuksen kadulle. Arkiston ja käsikirjaston kokoaminen aloitettiin vuonna 1935. Samana vuonna museoyhdistys alkoi julkaista Keski-Suomi -nimistä artikkelisarjaa, jonka aiheet liittyivät Keski-Suomen luontoon, historiaan ja kansanelämään. Museon valokuva-arkisto perustettiin vuonna 1936. Vuonna 1961 rakennettiin nykyisinkin käytössä oleva museorakennus Keski-Suomen museolle, tämän myötä museo sai ensimmäistä kertaa taipaleensa aikana käyttöönsä asianmukaiset säilytys-, näyttely- ja työtilat. Maakuntamuseo Keski-Suomen museosta tuli vuonna 1980. Seuraavan vuoden alussa museo kiinteistöineen ja kokoelmineen siirtyi Jyväskylän kaupungille. Nykyinen sisääntulokerros ja laajennusosa valmistui 1990 arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n suunnitelmien mukaan.

Aukioloajat ja pääsymaksutiedot löytyvät täältä.

Museologian opiskelijan näkökulmasta Keski-Suomen museo näyttelyineen on hyvinkin perinteinen museo. Sen tilat ovat laajat ja monessa eri kerroksessa mikä voi aiheuttaa vaikeuksia liikuntarajoitteisille, tosin museo on hoitanut esteettömyys seikat hyvin. Perusnäyttelyiden tilat ovat polkumaisia ja näyttelyt osin hauskasti rakennettu, kuten vanha kyläkauppa kakkoskerroksen näyttelyssä. Kolmannen kerroksen Jyväskylän kaupunki näyttelyyn on rakennettu useita huoneita eri aikakausilta, mitkä ovat hienosti toteutettuja; tosin monien muiden museoiden tapaan tilat ovat kliinisenkin siistejä ajatellen että niiden pitäisi kuvata huoneita joissa on asunut ihmisiä. Toisaalta, jos tilat näyttäisivät oikeasti asutuilta, niin museo varmasti saisi yleisöpalautetta epäsiisteydestä. Kaikeankaikkiaan Keski-Suomen museo on näkemisen arvoinen ja siellä riittää ensikertalaiselle katsottavaa useaksi tunniksi. Museoon tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen kahden vaihtuvan näyttelyn ansiosta ja perusnäyttelytkin ovat niin laajoja ja tunnelmallisia että niistä löytää aina jotain uutta katseltavaa. Elina tykkää.

-Elina 

Koko Keski-Suomi museossa

Nousemme portaat ylös toiseen kerrokseen. Kerroksessa on Keski-Suomi – maakuntako sekin on? –näyttely, jossa ollaan museoesitteen mukaan ”keskisuomalaisuuden jäljillä”. Näyttelytilan alussa on matala pöytä nuoria museovieraita varten. Pöytä notkuu värikynistä, ristisanoista ja muista tehtävämonisteista, joilla on kaiketi tarkoitus pitää lasten mielenkiinto yllä museossa. Häpeää tuntematta nappaamme monisteita mukaamme, yhden kustakin pinosta. Nuoriahan tässä vielä ollaan.

Näyttelyssä on esillä esihistorian ajalta alkava kuvaus Keski-Suomen alueella eläneen ihmisen elämästä. Näyttelytilaan on aseteltu kalastajan vene saaliineen, täytettyjä saalis- ja kotieläimiä ja peltoa kaskeava ukko. Vitriineissä on maan alta löydettyjä esineitä sekä tuohesta tehtyjä tavaroita. Nyt pitäisi täyttää niitä mukaan napattuja ristisanoja. Ensimmäinen sana alkaa t:llä, ja sen keskellä on k-kirjain. Vihjekin on. Olisiko kyseessä tuohikontti?

Matka jatkuu läpi  kirkon pienoismallin ja teollistuvan Keski-Suomen. Ääniefektit pärähtävät soimaan, kun kuljemme eteenpäin. Tässä kohtaa bongaamme ensimmäisen tontun, joka näyttelyyn on piilotettu. Rasti monisteeseen siis! Esillä on myös vanha kyläkauppa luonnollisessa koossaan. 

Kerros Jyväskylää 

Suorastaan nokkelasti edellistä kerrosta mukaillen nimetty, kolmannen kerroksen Jyväskylä - kaupunkiko sekin on? -näyttely valottaa Jyväskylän historiaa 1800-luvulta alkaen. Näyttely esittelee paikallisen elämänmenon muuttumista vuosikymmenten kuluessa. Alussa on fiiniä herraskartanoa, sitten ahdasta työläisasumista Mäki-Matissa. Loppuhuipennuksena on 1960-luvun kerrostaloasumista. Lasin taakse rakennettu 60-luvun kylpyhuone näyttää kumman kotoisalta: se on yhä monen opiskelija- ja vuokra-asunnon nykypäivää.

Suuren huoneen keskellä olevasta, jättiläismäisestä pienoismallista bongaamme tuttuja paikkoja.

Tajuamme nyt, että tänne olisi pitänyt tulla paljon aikaisemmin. Tällä kaupungillahan on historia! Siihen ei ehkä sisälly vuosisatojen takaisia perinteitä ja suuria nimiä, mutta yhtä kaikki se on olemassa. Historia mikä historia. 

Ylös ja ulos 

Neljännessä kerroksessa oli KALEVALA GRANAÍNA - kaukaisia kuvia kansalliseepoksesta -nimeä kantava näyttely. Teokset oli maalannut joukko espanjalaisia taiteilijoita, jotka toisessa kulttuurissa kasvaneina ovat ottaneet aiheensa Kalevalasta ja tulkinneet niitä omista, erilaisista lähtökohdistaan.

Tauluissa perinteisestä Kalevalasta olikin liikuttu kauas, eikä  jokaisesta ollut helppo löytää viittauksia alkuperäisteokseen, vaikka teos olisikin peruskoulun ja lukion kahlanneelle pääpiirteissään tuttu. Digitaaliset maalaukset ja sekatekniikoilla toteutetut teokset olivat kuitenkin visuaalisesti varsin herkullisia, ja miellyttivät varsinkinkin meitä nuorempia katsojia.

Koluttuamme rakennuksen läpi kerros kerrokselta oli aika laskeutua rappuset alas ja astua lasiovista takaisin lumen peittämään kaupunkiin. Sitä katseli museokierroksen jälkeen muuten aivan uusin silmin. 

Kenelle: Keski-Suomen ja Jyväskylän historiasta kiinnostuneelle, uuteen kaupunkiin muuttaneelle, sade- tai kylmän talvipäivän ajanvietteeksi 

-Sirku

Kuvaseikkailu museossa 

Keski-Suomen museosta ensimmäisenä tuli huomattua se, että sisäänkäynnin löytäminen oli yllättävän hankalaa, kun sitä lähestyi Seminaarinmäeltä päin. Jonkin aikaa hangessa tarvottuamme pääsimme kuitenkin ovelle, yhdessä lumisateen kanssa. 

Kuvia museoseikkailusta löytyy täältä. 

Loppupäätelmät: Parasta museossa olivat ehdottomasti perusnäyttelyt Keski-Suomen ja Jyväskylän historiasta. Oli hienoa huomata, että tälläkin kaupungilla tosiaan on historia. En ole kotoisin Jyväskylästä, joten en ole oikeastaan aiemmin tullut ajatelleeksi, mitä tässä kaupungissa on entisaikoina tapahtunut. Kokemuksena museo oli siis opettavainen ja antoisa, nähtävää riitti ja olisi riittänyt vielä pidemmäksikin ajaksi. Suosittelen lämpimästi! 

-Rosanna

Lokin idea

Hyvä lukija!

Tervetuloa lukemaan museolokia. Tämän kurssityönä toteutettavan lokimme idea on siis siinä, että käymme tutustumassa neljään Jyväskylän museoon (yhteen kulttuurihistorialliseen, yhteen luonnontieteelliseen, yhteen taide- ja yhteen erikoismuseoon)  ja arvioimme niitä.

Museoasiantuntijamme Elina kertoo enemmän itse museoista ja Sirku ja Rosanna arvostelevat museoita sitten journalistisemmalta kannalta. Sirku tosin tekee muistiinpanoja ja Rosanna enimmäkseen kuvaa.

Tässä idea siis lyhyesti. Toivottavasti sinulla on yhtä hauskaa lokimme kanssa kun meillä sitä tehdessä! Museot ovat hienoa ajanvietettä.

- Rosanna, Sirku ja Elina