Keski-Suomen museon toiminnan juuret juontavat vuoteen 1932, jolloin museo avattiin vuotta aiemmin perustetun Keski-Suomen Museoyhdistys ry:n ylläpitämänä Cygnaeuksen kadulle. Arkiston ja käsikirjaston kokoaminen aloitettiin vuonna 1935. Samana vuonna museoyhdistys alkoi julkaista Keski-Suomi -nimistä artikkelisarjaa, jonka aiheet liittyivät Keski-Suomen luontoon, historiaan ja kansanelämään. Museon valokuva-arkisto perustettiin vuonna 1936. Vuonna 1961 rakennettiin nykyisinkin käytössä oleva museorakennus Keski-Suomen museolle, tämän myötä museo sai ensimmäistä kertaa taipaleensa aikana käyttöönsä asianmukaiset säilytys-, näyttely- ja työtilat. Maakuntamuseo Keski-Suomen museosta tuli vuonna 1980. Seuraavan vuoden alussa museo kiinteistöineen ja kokoelmineen siirtyi Jyväskylän kaupungille. Nykyinen sisääntulokerros ja laajennusosa valmistui 1990 arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n suunnitelmien mukaan.
Aukioloajat ja pääsymaksutiedot löytyvät täältä.
Museologian opiskelijan näkökulmasta Keski-Suomen museo näyttelyineen on hyvinkin perinteinen museo. Sen tilat ovat laajat ja monessa eri kerroksessa mikä voi aiheuttaa vaikeuksia liikuntarajoitteisille, tosin museo on hoitanut esteettömyys seikat hyvin. Perusnäyttelyiden tilat ovat polkumaisia ja näyttelyt osin hauskasti rakennettu, kuten vanha kyläkauppa kakkoskerroksen näyttelyssä. Kolmannen kerroksen Jyväskylän kaupunki näyttelyyn on rakennettu useita huoneita eri aikakausilta, mitkä ovat hienosti toteutettuja; tosin monien muiden museoiden tapaan tilat ovat kliinisenkin siistejä ajatellen että niiden pitäisi kuvata huoneita joissa on asunut ihmisiä. Toisaalta, jos tilat näyttäisivät oikeasti asutuilta, niin museo varmasti saisi yleisöpalautetta epäsiisteydestä. Kaikeankaikkiaan Keski-Suomen museo on näkemisen arvoinen ja siellä riittää ensikertalaiselle katsottavaa useaksi tunniksi. Museoon tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen kahden vaihtuvan näyttelyn ansiosta ja perusnäyttelytkin ovat niin laajoja ja tunnelmallisia että niistä löytää aina jotain uutta katseltavaa. Elina tykkää.
-Elina
Koko Keski-Suomi museossa
Nousemme portaat ylös toiseen kerrokseen. Kerroksessa on Keski-Suomi – maakuntako sekin on? –näyttely, jossa ollaan museoesitteen mukaan ”keskisuomalaisuuden jäljillä”. Näyttelytilan alussa on matala pöytä nuoria museovieraita varten. Pöytä notkuu värikynistä, ristisanoista ja muista tehtävämonisteista, joilla on kaiketi tarkoitus pitää lasten mielenkiinto yllä museossa. Häpeää tuntematta nappaamme monisteita mukaamme, yhden kustakin pinosta. Nuoriahan tässä vielä ollaan.
Näyttelyssä on esillä esihistorian ajalta alkava kuvaus Keski-Suomen alueella eläneen ihmisen elämästä. Näyttelytilaan on aseteltu kalastajan vene saaliineen, täytettyjä saalis- ja kotieläimiä ja peltoa kaskeava ukko. Vitriineissä on maan alta löydettyjä esineitä sekä tuohesta tehtyjä tavaroita. Nyt pitäisi täyttää niitä mukaan napattuja ristisanoja. Ensimmäinen sana alkaa t:llä, ja sen keskellä on k-kirjain. Vihjekin on. Olisiko kyseessä tuohikontti?
Matka jatkuu läpi kirkon pienoismallin ja teollistuvan Keski-Suomen. Ääniefektit pärähtävät soimaan, kun kuljemme eteenpäin. Tässä kohtaa bongaamme ensimmäisen tontun, joka näyttelyyn on piilotettu. Rasti monisteeseen siis! Esillä on myös vanha kyläkauppa luonnollisessa koossaan.
Kerros Jyväskylää Suorastaan nokkelasti edellistä kerrosta mukaillen nimetty, kolmannen kerroksen Jyväskylä - kaupunkiko sekin on? -näyttely valottaa Jyväskylän historiaa 1800-luvulta alkaen. Näyttely esittelee paikallisen elämänmenon muuttumista vuosikymmenten kuluessa. Alussa on fiiniä herraskartanoa, sitten ahdasta työläisasumista Mäki-Matissa. Loppuhuipennuksena on 1960-luvun kerrostaloasumista. Lasin taakse rakennettu 60-luvun kylpyhuone näyttää kumman kotoisalta: se on yhä monen opiskelija- ja vuokra-asunnon nykypäivää.
Suuren huoneen keskellä olevasta, jättiläismäisestä pienoismallista bongaamme tuttuja paikkoja.
Tajuamme nyt, että tänne olisi pitänyt tulla paljon aikaisemmin. Tällä kaupungillahan on historia! Siihen ei ehkä sisälly vuosisatojen takaisia perinteitä ja suuria nimiä, mutta yhtä kaikki se on olemassa. Historia mikä historia.
Ylös ja ulos
Neljännessä kerroksessa oli KALEVALA GRANAÍNA - kaukaisia kuvia kansalliseepoksesta -nimeä kantava näyttely. Teokset oli maalannut joukko espanjalaisia taiteilijoita, jotka toisessa kulttuurissa kasvaneina ovat ottaneet aiheensa Kalevalasta ja tulkinneet niitä omista, erilaisista lähtökohdistaan.
Tauluissa perinteisestä Kalevalasta olikin liikuttu kauas, eikä jokaisesta ollut helppo löytää viittauksia alkuperäisteokseen, vaikka teos olisikin peruskoulun ja lukion kahlanneelle pääpiirteissään tuttu. Digitaaliset maalaukset ja sekatekniikoilla toteutetut teokset olivat kuitenkin visuaalisesti varsin herkullisia, ja miellyttivät varsinkinkin meitä nuorempia katsojia.
Koluttuamme rakennuksen läpi kerros kerrokselta oli aika laskeutua rappuset alas ja astua lasiovista takaisin lumen peittämään kaupunkiin. Sitä katseli museokierroksen jälkeen muuten aivan uusin silmin.
Kenelle: Keski-Suomen ja Jyväskylän historiasta kiinnostuneelle, uuteen kaupunkiin muuttaneelle, sade- tai kylmän talvipäivän ajanvietteeksi
-Sirku
Kuvaseikkailu museossa
Keski-Suomen museosta ensimmäisenä tuli huomattua se, että sisäänkäynnin löytäminen oli yllättävän hankalaa, kun sitä lähestyi Seminaarinmäeltä päin. Jonkin aikaa hangessa tarvottuamme pääsimme kuitenkin ovelle, yhdessä lumisateen kanssa.
Kuvia museoseikkailusta löytyy täältä.
Loppupäätelmät: Parasta museossa olivat ehdottomasti perusnäyttelyt Keski-Suomen ja Jyväskylän historiasta. Oli hienoa huomata, että tälläkin kaupungilla tosiaan on historia. En ole kotoisin Jyväskylästä, joten en ole oikeastaan aiemmin tullut ajatelleeksi, mitä tässä kaupungissa on entisaikoina tapahtunut. Kokemuksena museo oli siis opettavainen ja antoisa, nähtävää riitti ja olisi riittänyt vielä pidemmäksikin ajaksi. Suosittelen lämpimästi!
-Rosanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti