2. kohde: Jyväskylän taidemuseo

Toinen vierailukohteemme oli Jyväskylän taidemuseo, joka on Keski-Suomen aluetaidemuseo painopisteinään nykytaide, keskisuomalainen kuvataide, suomalainen ja kansainvälinen taidegrafiikka ja taidevalokuva. Wikipedian mukaan Jyväskylän taidemuseo syntyi 22.3.1998 kun Alvar Aalto -museon kuvataideosasto irroitettiin ja siitä tehtiin itsenäinen taidemuseo. Taidemuseo hallinnoi Jyväskylän kaupungin taidekokoelmia sekä Suomen Taidegraafikot ry:n kokoelmaa, joka siirtyi vuonna 1981 Alvar Aalto -museon ja vuonna 1998 edelleen Jyväskylän taidemuseon hoitoon. Kaupungin kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti ja siihen kuuluu noin 4 000 teosta. Suomen Taidegraafikoiden kokoelmaan kuuluu yli 5 000 vedosta 270 taiteilijalta, noin 600 laattaa sekä luonnoksia ja työvälineitä. 

Vierailimme pelkästään Jyväskylän taidemuseon Holvin näyttelytilassa joka sijaitsee Oiva Kallion suunnittelemassa vuonna 1930 valmistuneessa liike- ja asuinrakennuksessa Kirkkopuiston läheisyydessä. Vaihtuvien näyttelyiden painopiste on nykytaiteessa, taidegrafiikassa sekä keskisuomalaisessa taiteessa. Suomen Taidegraafikot ry:n pysyvä kokoelmanäyttely Oravien aarteita esittelee grafiikkaa 60-luvun kodiksi sisustetussa tilassa. Taika-tilassa järjestetään erilaisia työpajoja ja kursseja yleisölle. Jyväskylän taidemuseoon kuuluu Holvin lisäksi vuonna 1920 rakennetussa Halosen talossa sijaitseva Grafiikkakeskus sekä Galleria Harmonia.

Aukioloajat ja hinnat löytyy Jyväskylän taidemuseon sivuilta info -osuudesta. 

Museologian opiskelijan näkökulmasta Jyväskylän taidemuseo on vierailemisen arvoinen kohde, sillä sen vaihtuvat näyttelyt tuovat esille aina uudenlaista nähtavää ja museo pyrkii käyttämään erilaisia näyttelytekniikoita, tällä kertaa maininnan arvoisena mahdollisuus puhekaraokeen. Taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee tila vaihtuville näyttelyille. Ensimmäisestä kerroksesta alkaa usein myös toisen kerroksen näyttely, joka näkyy usein myös portaissa, tällä kertaa neonvaloseinän muodossa. Taidemuseon tilat sopivat hyvin taidenäyttelyiden pitämiseen; on suuria seiniä ja laajoja tiloja, mutta myös varaa yllätyksiin, kuten Oravien aarteita -näyttelyn tilat, joihin mennessään kävijä tuntee astuneensa suoraan 60-lukulaiseen asuntoon. Museon wc:stäkin on tehty taideteos kävijää yllättävällä tavalla. Elina suosittelee! 

-Elina 

Suuntauksien sekamelskaa Holvissa 

Kuvataideakatemian näyttelysarja Kuva Kiertää ”Olen liberaalisosisalisti – zenarkisti – individualisti – kollektivisti – skeptikko- humanisti – kapitalisti – romantikko – kooperatiivisti- nihilisti” –näyttely on rantautunut Jyväskylän taidemuseon Holviin. 

Näyttelyn nimi on mukailu amerikkalaisen yhteiskunnalisen vaikuttajan ja tutkivan journalismin pioneerin, Henry Demarest Lloydin (1847 – 1903) lausahduksesta, kun mieheltä kysyttiin tietoa hänen poliittisesta suuntauksestaan. 

Museokävijälle tämä kaikki kerrotaan ennen näyttelytilaan astumista. Portaikossa räiskyvät neonvalot, joiden kirkkaanväriset kuviot verkkokalvoille piirtyneinä siirrytään varsinaiseen näyttelyyn, joka alkaa museon toisessa kerroksessa. 

Rymistelyä, ahdistusta ja karaokea 

Näyttelyesitteen mukaan teemana on individualismin ja yhteisöllisyyden välinen jännite.  Esillä on muun muassa kantaaottava ja suomalaisen väkivallan historiallista luonnetta alleviivaava videoteos. Videon taustalla raikaava Porilaisten marssi täyttää soinnillaan suuren näyttelytilan, ja riisuu yhdessä liikkuvan kuvan kanssa isänmaallisuuteen pohjaavalta asehulluudelta ja väkivallalta kaiken arvokkuuden. Vaikuttavaa –  tai sitten ei: Elina pyysi kirjoittamaan muistiin, että hän ahdistui näyttelyssä. Vähemmän ahdistusta tuottavaa taidetta oli onneksi luvassa. 

Näyttelyn teemaa kosketti selvimmin kaikkien taiteilijoiden yhteistyönä toteuttama Puhekaraoke-teos, jonka ääressä villiinnyimme. Kyseessä on hauskin kulttuurinen oivallus pieneen hetkeen! Valittavana on puheita Jyväskylän yliopiston rehtorin avajaispuheesta ja poliittisista puheista Danielin Victorialle pitämään hääpuheeseen asti. Kävimme pöntössä vetäisemässä kukin yhden puheen karaoken tapaan. 

Museon tarjonnasta mainittakoon myös 60-luvun tyyliin sisustettu asunto, johon oli ripoteltu ihailtavaksi perinteisempää grafiikkaa. Ympäristö tapetteineen ja aikakauden retrohenkisine kalusteineen vei kuitenkin valitettavan paljon huomiota itse teoksilta, vaikka idea olikin periaatteessa hyvä. Mahtuipa kerrokseen vielä muutakin, kuten ajatuksia herättänyt hauska wc-tila. Mutta ei tästä sen enempää, ettei tule paljastetuksi liikaa! 

Mars museoon! 

Kenelle: nuoremmille taiteenystäville, liberaalisosialisteille, zenarkisteille, individualisteille, kollektivisteille, skeptikoille, humanisteille, kapitalisteille, romantikoille, kooperatiivisteille, nihilisteille, hauskanpitoon, pakkaspäivän viihdykkeeksi 

-Sirku

Kuvamatka museoon

Kuvia tulikin tällä kertaa varsin monta, mutta mikäs siinä, kun oli hauskaa.

Taidemuseon kuva-albumin löydät täältä.

Tiivistyksenä: Alkujärkytyksestä selvittyä museo osoittautui todella hauskaksi kokemukseksi. Mielestäni on hienoa, jos museossa saa tehdä muutakin kuin vain katsella. Karaoken laulamista ihhoan, mutta puheiden pitämistä rakastan. Mahtava kokemus, eihän tätä museota voi muuta kuin suositella!

-Rosanna